Historia
Koskelan tila sijaitsee Olviniemessä, Porvoonjoen varrella osana Porvoonjokilaakson viljelymaisemaa, aluetta, joka kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin. Parhaimmillaan maisema edustaa perinteistä hämäläistä ja eteläsuomalaista maatalousmaata: laajat savi- ja multapellot, metsänreunat sekä mutkitteleva jokiuoma vuorottelevat toisiaan.
Kuvassa tilan viimeinen työhevonen Vesa 1960-luvulla myllyllä parkissa.Ikivanha jokilaakso
Aivan tilakeskuksen läheisyydestä, Porvoonjoen itäpuoliselta peltokumpareelta, tunnistettiin 2000-luvulla tehdyssä inventoinnissa kivikautinen asuinpaikka. Pellosta löydetyt kvartsi-iskokset ja kvartsiteelmät kertovat, että tässä samassa jokimaisemassa, Olviniemessä, on asuttu ja eletty jo tuhansia vuosia sitten.
Tämä ei ole sattumaa: koko Porvoonjoen laakso on yksi Suomen vanhimmista asutuista seuduista. Joen yläjuoksun asutuksen on todettu ulottuvan kivikauteen asti, ja lähialueilta on löytynyt saviruukun palasia sekä kivikirveitä ja -talttoja. Pysyvä, kylistä muodostuva asutus vakiintui seudulle 1300–1400-luvuilla, kun Hämeestä saapuneet uudisraivaajat raivasivat metsää pelloiksi joen varrelle. Vanhin säilynyt kirjallinen maininta seudun kylistä on vuodelta 1539. Joki itse toimi vuosisatojen ajan tärkeänä kulkuväylänä metsästäjille, matkalaisille ja kauppiaille, jotka suuntasivat sivuhaarojen kautta kohti rannikkoa. 1800-luvun loppua kohden viljanviljelystä siirryttiin vähitellen karjatalouteen ja meijeriyhteistyöhön — kehitys, joka näkyy vahvasti myös oman tilamme historiassa.
Suvun juuret: Vilppulasta Uotilaksi
Vuonna 1907 Adam Adaminpoika otti itselleen ja perheelleen sukunimekseen Vilppula. Adam Vilppula muutti perheineen tälle tilalle Orimattilaan, Olviniemeen, 8.4.1915 — päivä, josta suvun viljelijätaival täällä alkaa.
Tilaa ovat viljelleet:
1915– Adam ja Amanda Vilppula
1919– Hjalmar ja Aino Vilppula
1959– Ilmari ja Elli Uotila os. Vilppula
1976– Osmo Uotila ja Kirsi-Marja Pulkkinen
2026 sukupolvenvaihdos, jolloin sisarukset Henri ja Alina Uotila aloittavat viljelijöinä
Vuosi 2026 on samalla Osmon 50-vuotisjuhlavuosi viljelijänä. Aloittaessaan vuonna 1976 tilalla viljeltiin 18 hehtaaria peltoa ja lypsettiin 14 lehmää. Nuorena Osmo ehti niittää heinää hevosen kanssa ennen kuin traktorikäyttöinen niittokone tuli tilalle.
Kuvassa Osmo Uotila ja äitinsä Elli Uotila Orimattilassa matkalla tossutehtaalle.
Rakennukset ja koneet kertovat ajastaan
Tilan punainen lato rakennettiin vuonna 1952, ja se on nähnyt tilan arkea useamman vuosikymmenen ajan. Vuoteen 1972 saakka vilja puitiin ladossa puimakoneella: sato kuivattiin ensin pellolla seipäillä, minkä jälkeen kuiva vilja kuljetettiin ladolle puitavaksi. Vuonna 1972 tilalle hankittiin yhteisomisteinen leikkuupuimuri, minkä jälkeen lato toimi viljavarastona. Vuonna 1963 tilalle hankittiin ensimmäinen farmarisäiliö — tuolloin polttoaine maksoi viisi penniä litralta. Vuonna 1986, kun tilalle valmistui viljankuivaamo, ladon käyttötarkoitus muuttui jälleen ja siitä tuli heinävarasto. Vuonna 1977 hankittu pyöröpaalain puolestaan tehosti työtä merkittävästi.
Näiden viidenkymmenen vuoden aikana maatalous on kokenut valtavan teknologisen ja mittakaavallisen loikan — kehitys, joka näkyy konkreettisesti myös tilakeskuksen muuttuneessa ilmeessä 1970-luvun ilmakuvasta tähän päivään.
Tila tänään ja tulevaisuus
Nykyään tilalla kasvaa noin 50 emolehmän karja. Vasikat syntyvät kevättalvella ja saavat kasvaa emonsa rinnalla, ja tilaa ympäröivillä Porvoonjokilaakson laajoilla laidunalueilla emot ja vasikat laiduntavat koko kesän. Talvisin eläimet syövät omalla tilalla tuotettua nurmirehua ja viljaa, makuualustat kuivitetaan oljella, ja emot pääsevät myös talvisin ulos jaloittelutarhaan. Eläinten lanta palautuu omille pelloille kasvien ravinteeksi, näin ravinteet kiertävät tilan sisällä sukupolvesta toiseen, aivan kuten satoja vuosia sitten.
Kun eläin on kasvanut sopivaan kokoon, se kuljetetaan yhteistyökumppanimme teurastamolle Kausalaan, jossa liha leikataan ja pakataan huolellisesti, ennen kuin se palaa meille Tilamyymälään. Tämä läpinäkyvyys — Pihvin reitti tilalta lautaselle — on lupauksemme sinulle: haluamme, että tiedät mistä ruokasi tulee ja miten eläimemme elävät. Ruokafilosofiamme on yksinkertainen: vähemmän, mutta parempaa.
Vuonna 2026 tilalla toteutetaan jälleen sukupolvenvaihdos, kun sisarukset Henri ja Alina Uotila aloittavat viljelijöinä, jatkaen työtä, jota suku on tehnyt samalla jokivarrella jo yli sata vuotta.
