Tilan historia
Tervetuloa tutustumaan meidän tilan historiaan, tilamme tunnetaan myös nimellä Koskela. Tilaamme viljellään neljännessä polvessa ja se on ollut sukumme omistuksessa vuodesta 1800-luvun lopulta lähtien.
Tilamme sijaitsee alueella, joka on perinteistä eteläpohjoishämäläistä viljelyseutua, jossa laajat savi- ja multapellot, metsänreunat ja jokiuomat vuorottelevat.
Kuvassa tilan viimeinen työhevonen Vesa 1960-luvulla myllyllä parkissa.
Alueen historiaa
Tilamme sijaitsee Porvoonjoen varrella osana Porvoonjokilaakson viljelymaisemaa. Jokilaakson viljelymaisema kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin ja edustaa perinteistä eteläsuomalaista jokilaakson maatalousmaisemaa.
Seutu on ollut vuosisatojen ajan maatalousvaltainen alue. Laajat peltoaukeat ovat muodostaneet maiseman perustan ja asutus on sijoittunut viljelymaiden yhteyteen.
Alueella vaikutti useita aatelissukuja ja kartanot ohjasivat pitkään maataloutta ja elinkeinoja. 1700- ja 1800-luvuilla tiloja jaettiin ja maata siirtyi vähitellen torppareille ja itsenäisille viljelijöille.
Alueen historia ulottuu kuitenkin vielä kauemmas. Tilakeskuksen läheisyydessä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka, joka tunnistettiin 2000-luvulla tehdyssä inventoinnissa. Tällöin Porvoonjoen itäpuoliselta peltokumpareelta löydetyt kvartsi-iskoksit ja kvartsiteelmät osoittavat, että alueella on ollut asutusta jo kivikaudella.
Viljelijät
Viljelijät vuosien varrella:
Vuodesta 18_ _ alkaen Adam ja Amanda Vilppula
Vuodesta 1919 alkaen Jalmari ja Aino Vilppula
Vuodesta 1959 alkaen Ilmari ja Elli Uotila os. Vilppula
Vuodesta 1976 alkaen Osmo Uotila
Kuvassa Osmo Uotila ja äitinsä Elli Uotila Orimattilassa matkalla tossutehtaalle.
Vuonna 1959
Kokonaispinta ala oli tuolloin 38 hehtaaria, josta noin puolet oli metsää ja toinen puoli peltoa. Päärakennus valmistui hirrestä vuonna 1927 ja käsitti viisi huonetta. Pihapiirissä oleva punatiilistä rakennettu navetta valmistui vuonna 1935. Tilan pihapiiristä löytyi myös puimala, sauna ja kalustosuoja.
Viljely perustui savimultaisiin peltoihin, joilla kasvatettiin rehuviljaa, heinää ja jonkin verran vehnää. Metsät olivat kuusivaltaisia ja niistä tehtiin myös kotitarvehakkuita. Karjassa oli 12 lypsävää ja kuusi nuorkarjan eläintä ja kotitarpeiksi pidettiin sikoja.
Kuvassa Elli ja Ilmari Uotila